Follow my blog with Bloglovin Viimeinen työpäivä | Teljänneito

Viimeinen työpäivä

Kyllä.

Tänään oli viimeinen työpäiväni. Huomenna alkaa uudenlainen arki nimeltä opintovapaa. Lähdin illalla töistä todella haikein mielin, eikä nukkumisesta tule taaskaan yhtään mitään. Luulin itkeneeni asiaa jo ihan tarpeeksi, mutta taas tässä itketään ripsienpidennykset päästä. Tiedän tämän olevan hyvä päätös ja sijoitus omaan tulevaisuuteen. Tiedän olevani opintojen jälkeen rikkaampi, vaikka luovunkin hetkellisesti palkastani. Tiedän tämän surun olevan säälittävää, mutta en voi tunteilleni mitään.

Pahinta tässä ei suinkaan ole jännitys tulevasta, vaan nykyisestä luopuminen. Minua surettaa niin paljon, että luovun työstäni, josta pidän niin paljon. Surettaa luopua kollegoistani. Vaikka itse hoenkin, että en ole mihinkään lähdössä, tulenhan minä takaisin. Mutta kun tiedän, että mikään muu ei ole pysyvää, paitsi muutos. Olen niin paljon saanut irti siitä, että olen saanut tehdä töitä niin erilaisten persoonien kanssa. En tiennyt sellaisten ihmisten olevan olemassakaan. Varsinkin esimieheni. Vielä kahden vuoden jälkeenkin hämmästelen yhä miten nainen voi olla niin supernainen! Hän on minulle valtava inspiraatio, haluan vielä joskus olla yhtä innostava, kannustava, voimakas ja aurinkoinen ihminen itsekin. Hän kiteyttää sanonnan "kohtele muita kuten toivot itseäsi kohdeltavan". Ainoa ärsyttävä asia hänessä on se, että krokotiilin kyyneleet* valuu pitkin poskia heti kun ajattelen sitä, etten enää saa olla siinä ykköstiimissä nauttimassa maailman aurinkoisemman naisen säteistä.




Haluan teidän miettivän myös omaa työtilannettanne. Haluan kertoa, että työ ja esimies voi olla just sitä parasta. Valitettavan usein kuulee ihmisistä, jotka ovat onnettomia työsuhteessaan. Työ on todella suuri osa elämää, eikä se kuulu olla kamalaa! Fiilis työpaikalla voi olla todella hyvä, ei ole mitään syytä joka päivä olla hampaat irvessä työpaikalla. Sinun täytyy vaan itse olla tarpeeksi rohkea tekemään vaadittavia muutoksia. Minulle se hetki olla rohkea on just nyt, sillä vaikka tykkään työstäni en halua sen olevan tutkintoni esteenä.

Tuntuu siltä, että osa minusta on revitty irti. Minulle työminä on aina ollut suuri osa identtiteettiäni, nyt se ei enää olekaan osa minua.
"26 vuotias, onnellinen, turhamainen, itsepäinen, uranainen, opiskelija, tidsoptimist, suomenruotsalainen vaimo ja bloggaaja joka yrittää löytää tasapainon työn, koulun ja yksityiselämän välillä."
Näillä sanoilla kuvailin itseäni jo vuonna 2009 kun aloitin blogin pitämistä, ikää vaan on tullut lisää. Taas on aika löytää aivan uudenlainen tasapaino työn ja koulun välillä, sillä en ole keskittynyt pelkästään opiskeluun sitten ylä-asteen. Tiedän opintovapaan olevan järkevää tässä kohtaa, sillä tavoitteena on saada tutkinto valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Tällä hetkellä tunteet heittelehtivät laidasta laitaan, vaikka enemmän saisi olla niitä positiivisia fiiliksiä. Tiedän niiden tulevan kyllä, tottakai olen myös innoissani. Olen jo itkenyt tätä asiaa niin monta kertaa, että rupeaa olemaan jo aika tyhjä olo. Ja vähän syyllinen olo, että jätän työni. Tai onhan se opiskelukin tietynlainen työ, tai ainakin työlästä. Ja onhan tämä itse aiheutettua.

edit: * Heh, pieni loppukevennys näin vähän jälkikäteen. Luin postausta itse vielä uudelleen läpi kun vastailin kommentteihin. Jäin miettimään, että onkohan krokotiilin kyyneleet yhdyssana vai ei(ei ole) ja onneksi tuli googlattua asiaa ;) Ilmeisesti krokotiilin kyyneleet kuvastaa teennäistä itkua, eikä isoja kyyneleitä, kuten itse luulin! Ei osunut tämän suomenruotsalaisen sanavalinnat ihan nappiin tälläkään kertaa, ojdå ;)

19 comments

  1. Tsemppiä, oikea päätös :) ja kuten puhuttiin, tuo breikki tekee varmasti hyvää kaikin puolin ja palaat entistä suuremmalla innolla takaisin työelämään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos taas kerran Emma, tiedän olevan aivan oikeassa! <3 Kyllä tänä aamuna oli jo vähän parempi fiilis vaikkei yöunet olleet mitä laadukkaimpia ja silmiäkin turvottaa :'D Odotan jo meidän seuraavaa tapaamista, ei taida ihan muutama tunti riittää <3

      Delete
  2. Hyvä postaus! :) Saako kysyä, mitä alat opiskelemaan vai jatkatko aiempia opintojasi?

    - Kati

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun tykkäsit Kati! Tottakai, aina saa kysyä :) Jatkan nykyisiä opintoja, tavoitteena olisi valmistua kauppatieteiden kandidaatiksi. Aloitin opinnot töiden ohella, mutta muutettuani tänne Helsinkiin kaksi vuotta sitten en ole suorittanut yhtäkään kurssia. Työt (ja häät) on vienyt aivan täysin mennessään! Haluan ehdottomasti saada tutkinnon valmiiksi, jotta en sitten yhtäkkiä huomaa, että se olisi esteenä tulevaisuudessa.

      Delete
  3. Minuakin kiinnostavat opintosi, eli mitä opiskelet ja opiskeletko juuri nykyistä työtäsi ja siinä etenemistä varten? Itsekkin olen aina työskennellyt töiden ohella ja tälläkin hetkellä teen lopputyötäni töiden ohessa. Onhan tämä rankkaa olla 9-17 töissä ja illat pakertaa koulujuttuja, mutta toivottavasti työ kantaa hedelmää omalla uralla etenemisen suhteen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vastaus tulikin aikalailla aikaisemmassa vastauksessa, mutta kyllä! Opiskelen juuri etenemistä varten. Olen sitä mieltä, että olemme kaikki onnemme seppiä ja itse päätät mihin elämässäsi haluat. Elä unelmiasi! Tottakai pitää myös elää hetkessä, mutta on myös järkevää suunnitella tulevaisuutta. Minä tiedän, että tulen pääsemään elämässäni juuri niin pitkälle kuin haluan. Kaikki eivät ole yhtä suurpiirteisiä kuin minä, joten siitä syystä minun täytyy mukautua sen verran, että minulla olisi myös se tutkinto ;) Tiedän miten rankaa on opiskella töiden ohessa ja VAU, ihanaa tehdä jo lopputyötä!! Hurjasti tsemppiä, sinulla on oikeesti enää loppurutistus edessä :) Ihan varmasti se auttaa etenemistäsi uralla! :) Ihanaa, että teitä on muitakin täällä ahertamassa <3

      Delete
  4. Det här inlägget kom ju också riktigt passligt för min del som hade sista arbetsdagen igår. Fällde många tårar igår då jag skulle säga hejdå, fastän jag inte har varit där så länge så blev alla arbetskompisar så hemskt kära och är ledsen över att jag inte får se dem varje dag nu mera! Så jag förstår verkligen hur det känns exakt just nu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äsch, vet verkligen hur det känns att sakna alla så mycket :( Hoppas att du också känner dej betydligt mer positiv idag! <3 Tror att du om någon vet att jobbet har alltid varit en så stor del av mej. Det känns så himla underligt att det inte är det längre! Såg att du hade skickat mail till den gamla e-mailen, som vanligt är jag såå dålig på att svara :D Men absolut ska du komma hit nån helg!! Kanske i oktober? Ska försöka svara på det idag :D

      Delete
  5. Täysin samanlainen tilanne on myös täällä. Ensimmäinen opintovapaapäivä on tänään. Haikea, mutta onnellinen olo on juuri nyt. Tsemppiä syksyyn!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Jutta, kiitos samoin!! Ja toivottavasti sinullakin on vielä onnellisempi olo juuri nyt kuin viimeisenä työpäivänä <3 Nyt vaan oikeesti tsempataan toisiamme ja jaksetaan tehdä täysillä! :)

      Delete
  6. Hyvä blogi sinulla muuten, mutta miksi vastaat niin harvoin kommentteihin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh voi ei, nyt osuit asian ytimeen :D Haluan aina vastata kommentteihin ajan kanssa ja ajatuksella. Noh, tällaiselle tidsoptimist(mikä on tidsoptimist suomeksi??) jolla ei valitettavasti milloinkaan hanskaa aikatauluja, se on hieman hankalaa. Hukun useasti selailemaan ja muokkailemaan kuvia, lukemaan muiden blogeja tai katselemaan Pinterestiä koneen äärellä ja unohdan mitä olinkaan tekemässä :D Jospa minä tästä lähtien ryhdistäydyn ja vastaan HETI kun nään kommentin! :D

      Delete
    2. Nii joo, täytyy myös puolustautua sillä, että aina kun yritän puhelimen kautta vastata kommentteihin iPhone 4lla niin jostain syystä se ei onnistu. Pystyn aina kirjoittamaan osan kommentista ja sit yhtäkkiä kommenttikenttä ei enää ota vastaan lisää tekstiä! Ja se siis ei johdu siitä, etteikö kenttään mahtuisi lisää :D Mutta se on todella raivostuttavaa, murr!

      Delete
  7. Hei, ei hätää, vastasit tosi kauniisti turhan kärkevään kommenttiini. Minulle tuli heti huono omatunto;). Joka tapauksessa Oikein mukavaa opintovapaata ja toivottavasti jatkat blogia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi ei mitään syytä siihen, palaute ja kommentit on parasta mitä bloggaamisessa on, kiitos siitä! Olinpa muuten nopea :D haluan ehdittomasti jatkaa bloggailua vaikka opintotahti kiristyykin!

      Delete
  8. Replies
    1. Se on niin kaunis kuva kauniista naisesta, se sopi tosi hyvin postauksen tunnetilaan <3

      Delete
  9. Moi,

    Olen ymmärtänyt että teet opintoja avoimessa yliopistossa ja olisin halunnut tiedustella mihin tutkintoon sieltä valmistuu?

    Kiitos vastauksestasi ja ihanaa opintovapaata!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suomen avoimen ja kesäyliopistojen kursseja on minun käsittääkseni ihan laidasta laitaan, joten varmasti löytyy kursseja jokaiselle! Ymmärtääkseni avoimen yliopiston kautta ei valmistuta mihinkään tutkintoon(tämä minun käsitys ainakin Vaasan Yliopiston osalta) mutta KTKn kurssit pystyy täysin suorittamaan avoimessa, varsinaisen tutkinnon saa kuitenkin kyseisestä yliopistosta. Ja esim Vaasan kurssit ei hyväksilueta sellaisinaan Aaltoon, varmistin sen asian kun tutkinnon loppuun saattaminen Helsingissä olisi ollut helpompaa Helsinkiin muuton jälkeen

      Delete

Kiitos kommentista :)

© Teljänneito

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Professional Blog Designs by pipdig